lauantai 13. heinäkuuta 2013

Paluu pyykkimuistoihin

Mitä seuraa 7- henkisen perheen kolmen päivän mökkireissusta? Ainakin infernaalinen pyykkishow!



Ja sehän kulkee näin; ajetaan kotipihaan, tyhjennetään auto kotipihaan. Lapset katoavat, Hyvää Miestä ei ole näkynytkään kun - ai niin, se ajelee veljensä harlikalla kotiin päin, eikä luonnollisestikaan varmaan suorinta reittiä. Niin ja siis eivät tietenkään kaikki lapset katoa. Vain Räpätädit (tämä tulee olemaan uusi tunniste termeille Isosisko, Keskisisko), joista olisi mahdollisesti jotakin apua laukkujen purkamisessa sekä Pikkusisko, josta ei ole mitään apua. Siis hän katoaa kuitenkin myös, katsomaan naapurin rakkainta setää, josta hän juuri tunti sitten mökillä erosi. Mutta Pikkuveli jää syömään kiviä ja itkeskelemään edestakaisin juoksentelevan äitylin perään, joten koen olevani yksin kaaoksen kera. Isoveli on tietenkin siellä harlikan tarakalla. Tietenkin.

Kun olen saanut tyhjennettyä autosta vaatekassit, roskakassit, muovikassit, kenkäkassit, lakanakassit, uimakassit, rattaat ja työkalut, raahannut sisälle vaatekassit, roskakassit, muovikassit kenkäkassit, lakanakassit, uimakassit, rattaat ja työkalut ja vielä vienyt kuitenkin roskakassit roskikseen ja työkalut varastoon, Pikkuveli on jo hermoraunio, koska hän ei jaksa enää kontata perässäni edestakaisin ja minäkin olen vähän jo raunio. Eikä olla kuin puolivälissä, koska nuo kaikki kassien sisällöt pitää purkaa, pestä, kuivattaa, kääriä ja kaapittaa. Myös kaikki puhtaat, koska mökinhaju saa olla vain mökillä. Oliko tämä nyt taas kaiken vaivan arvoista?


No oikeastaan. Olihan se. Otan Pikkuveljen syliin. Olkoot kassit ja pussit sijoillaan. Harlikka pörisee. Pojat siis onnellisesti perillä. Ja kesä kuivaa lakanat, nopeasti. Vaikka vähän myöhemmin.