sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Sänkyhommia


Mikä ihana yö takana! Sain äitienpäivää ennakoiden punaisia ruusuja. Viisi tummanpunaista ruusua. Kyllähän sen tietää, mitä siitä seuraa. Sänkyhommia. 

Eiku. Kelataanpas nyt vähän takaisin päin. 

Äitienpäivä on vuoden tärkein päivä minun elämässäni. Silloin kun olin lapsi, se oli joskus vähän vaivaannuttava päivä. Oma askartelema kortti nolotti ja se oli vaikea antaa. Kun ei oltu totuttu niitä tunteita lakeuksilla latelemaan. Ja silti äitiä rakasti niin että sydän haljeta meinasi. Puhun menneessä, kun ei minulla äitiä ole ollut elävänä enää kahteenkymmeneen vuoteen. Olen ollut itse äiti ihan kohta 13 vuotta. Koko ajan enemmän äiti, nyt jo viisinkertainen. Se oli unelmani. En tiedä mistä se tuli, mutta niin se oli ja on nyt. Syntymäpäivä tai hääpäivä voi unohtua, mutta ei äitienpäivä! Ei ainakaan minulta ja toivottavasti ei keneltäkään muultakaan! Tästä alammekin pikkuhiljaa lähestyä tätä ruusuaihetta. 

Olen harvoin itsekäs. Ainakaan omasta mielestäni, mutta toisaalta, huomaako itsekäs ihminen olevansa itsekäs ihminen? Joka tapauksessa, olen joskus harvoin myös vähän marttyyri. Äitienpäivänä silti haluaisin ihan oikeasti olla hemmoteltuna niin ettei mitään rajaa.
Tänä vuonna päätin siis aloittaa perheen kouluttamisen kyseiseen asiaan. Kyllä minua onkin huomioitu joka äitienpäivä, ei nyt niin pidä luulla että minut on unohdettu. Nyt on vain niin että vaatimustasoni kasvaa perheen ja työmäärän myötä. Ja sitten. 

Kaikki lähti liikkeelle niistä punaisista ruusuista. Hyvän Miehen piti varsin hyvin tietää, että MINÄ EN TYKKÄÄ punaisista ruusuista. Juu-u, varmaan punaiset ruusut on kaikkien muiden naisten mielestä ihania. Italialaisen naisen, joka herää jossain piazzan varrella ruttuisissa lakanoissa ja oh, mihin se Lorenzo on mennyt, ai se karautti skootterillaan torille ostamaan croissantteja ja oh, nyt se tulee. Ihanaa se tuo mulle voisarvia ja 50 punaista ruusua (ne varmaan maksaa vähemmän kuin Hyvän Miehen tuomat 3€/kpl) ja nyt heitellään ne ruusut pitkin sänkyä ja Lorenzolla on yksi hampaissakin. Ja sitten lisää sänkyhommia.

 Ei toimi täällä. Täällä tykätään pinkistä, vaaleanpunaisesta ja valkoisesta. Pioneista, leinikeistä ja gerberoista. Ruusuistakin, jos ne ovat oikean värisiä.  Täällä tykätään lapsista, yhdessäolosta, arjesta. Sänkyhommistakin toki. Täällä on pakko tykätä pyykinpesusta, ruuanlaitosta, kierrätyksestä, kauppareissuista. Ehkä Hyvä Mies osoittikin loistavaa pelisilmää ja ruusut toimivat ikäänkuin keskustelunavaajana. Olen nyt hakenut itse omat kukkani ja tehnyt itsekkäästi selväksi mitä äitienpäivältä odotan nyt ja tulevaisuudessa. Hyvä Mies on heittänyt ruusut roskiin (helpompi olisi toki ollut laittaa suoraan vaikka kolme vitosen seteliä, mutta meni nyt tätä kautta) Olen myös pyytänyt anteeksi ja saanut. Ja hyvänen aika, jos minä sanon etten tarvitse mitään äitienpäivälahjaa, niin eihän se nyt sitä oikeasti tarkoita... Koskahan nuo miehet oppivat ymmärtämään meitä naisia?

Ja se viime öinen ihana: Oh, Pikkuveli vieraili maitobaarissa vain klo 01 ja 06. Sänkyhommat aamutuimaan: Pikkuveli suorittaa kakkavaippana seisomaharjoituksia kylkeäni vasten kun odottelen laulajaporukkaa sängyn viereen. Keittiössä kolistellaan. Minun rakkaimpani.