Aikuisuuden kynnyksellä

Muutamia aikoja sitten kuulin elämäni ensimmäisen kerran mielestäni aivan pöyristyttävän määritelmän; että 35- vuotias on KESKI- IKÄINEN. Siis minkä mittapuun mukaan? Kuolevatko vanhukset nykyään pääsääntöisesti 70 vuoden ikäisinä? Minun näkemykseni mukaan vanhukset elävät yleensä reilusti yli kahdeksankymmenen eivätkä meinaa sittenkään vielä kuolla kovin helposti. Entäs kun ensimmäinen lapsi synnytetään keskimäärin 30 vuoden iässä?  Sitten ollaankin jo kolmannen kohdalla hyvinkin keski-iässä. On paljon mahdollista, että olen purkanut tätä ikä- asiaa blogissani aiemminkin, mutta asioista puhumalla niistä saattaa selvitä!

Minun määritelmäni mukaan (ja luulen tämän perustuvan pitkälti omiin elämänkokemuksiini, joten kyseessä lienee hyvinkin subjektiivinen määritelmä)  0- 15- vuotias on lapsi, tähän aikaan sisältyy 12-15- vuotiaiden teiniys, 16-24- vuotiaat ovat nuoria, 25-35- vuotiaat nuoria aikuisia ja 36- 45- vuotiaat oikeasti aikuisia, sitten voidaan alkaa puhua siitä keski- iästä eli 46-60- vuotiaat ovat keski- iässä tai mahdollisesti kypsiä aikuisia ja 61 vuodesta eteenpäin voidaan olla ihan mitä halutaan, riippuen luonteenlaadusta ja elämäntavasta, eläkeläisiä, mummoja, pappoja, vanhuksia, ikä- ihmisiä tai keski- ikäisiä hamaan tappiin saakka.

Siitä huolimatta, että en suvaitse itseäni kutsuttavan tuolla kammoamallani keski- ikäisyys nimikkeellä, alan huomata olevani hyvinkin sellainen. Minusta on tullut hivenen tylsä. En jaksa edes kuvitella pynttäytyväni yökerhoon ja hilluvani siellä kello neljään saakka ja herääväni aamulla väsyneenä, kissanpissa kielellä. En jaksa enää innostua tatuoinneista enkä lävistyksistä ja hammaskorunkin poistatin 20 vuoden ystävyyden jälkeen. Revin iloni mukavista tv- sarjoista, hyvästä ruuasta ja joskus viinilasillisesta. Perheestä ja ystävistä. Liikunta tulisi kuulua myös tähän samaan kategoriaan ja olenkin ajatellut sitä. Paljon. Tosin se ei riitä. Olen alkanut murehtimaan lasteni tulevaisuutta, maailman hurjaa menoa ja kasvihuoneilmiötä. Sotia, taloutta, terveyttä, tulevaisuutta. Ihmettelen, kuinka joku voi polttaa vielä tupakkaa? Yhtään sen kummemmin moralisoimatta, olen joskus itsekin maistellut, mutta onneksi ymmärsin lopettaa, ennen kuin tulin keski- ikään. Ei kun siis nuoreksi aikuiseksi.

LAPSI, 0- 15- vuotias

Aluksi luulin, että kyseessä on se seikka, että tämä maailma olisi jotenkin yhdessä vuodessa muuttunut hyvinkin radikaalisti. Että kyseessä on vuosi 2012, Mayojenkin ennustusten mukaan Maailmanlopun vuosi. Että euron hajoaminen hajottaisi koko Euroopan, että tulisi sota. Että Suomi olisi tulevaisuudessa hyvin ja huonosti pärjäävien maa, ei kenenkään siltä väliltä. Että lapseni tai heidän lapsensa tai heidän lapsensa joutuvat taistelemaan maailmassa kovasti pärjätäkseen ja lopulta tämä koko paikka tuhoutuisi kuitenkin. No ehkä kyse on oikeasti näistäkin, mutta nyt olen tullut siihen lopputulokseen, että minä vain olen kasvamassa aikuiseksi ja aikuisten kuuluu pohtia tällaisiä juttuja. Onneksi olen saanut ainakin osan lapsistani nuorena (siis ne 16-24- vuotiaat) ja nuorena aikuisena (siis ne 25-35- vuotiaat), koska ihan jo oikeanakin aikuisena alkaa murehtia kaikkia asioita paaaaljon enemmän.


Uskon siis edelleen, että lapsissamme on tulevaisuus ja näinhän se onkin. Meidän aikuisten vain pitää yrittää säilyttää tämä maailma sellaisena, että heidänkin olisi täällä vielä hyvä elää. Eikä voi aloittaa kuin ihan sieltä ruohonjuuritasolta.