maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kumma kevätpörrö

On se vaan erikoista. Tuo kevään valo. Ensin se on yleensä noin helmikuussa inhottavaa, valjua, kalpeaa ja kylmää valoa, usein se siivilöityy lumisateen läpi. On kylmää, ei vielä keväistä. Masentavaa valoa. Tekee mieli syödä sokeroitu hevonen esimerkiksi. Tai kolme kanelisokeripullaa peräkkäin, koska ei hevosia syödä (muuta kuin tietämättään jonkin muun seassa). Olen melko varma, että itse leipomissani kanelisokeripullissa ei ole Vieskerin Virettä.

Sitten aurinko alkaa oikeasti pikkuhiljaa lämmittää, paistaa matalalla, vähän aikaa päivästä, eikä aiheuta muuta kuin sen että huomaa että joulu oli jo aikaa sitten eikä joulusiivous ole enää voimassa. Ei auta enää kynttilöitä sytytellä. Vesisanko, rätti ja sitruunantuoksuinen pesuaine auttavat vähän. Vaatehuone on tyhjennettävä. Samoin kaikki kaapit. On varattava kirpputoripöytä. Hinnoiteltava. Kaikki vuoden aikana käyttämättä ollut tavara pois! Tyhjäksi, siistiksi, pölyttömäksi!

Sitten mennään pari viikkoa eteenpäin. Aurinko alkaa ihanasti lämmittää. Keltaista, lämmintä valoa joka jo oikeasti tuntuu lupaavalta. Lisää energiaa. Juoksuohjelma, tarkoituksena juosta puolimaraton syyslomalla. Hiihtoa kuudentoista vuoden tauon jälkeen. Vauvan sormiruokailua. Tippuvat rännit. Narsisseja pihalle. Uusia reseptejä. Iltaisin ulkona liikkuvia lapsia. Valoavaloavaloa. Tervetuloa ihana kevätpörrö!!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti