Isänmaallista ja ylpeää

Isänmaallista. Nurmikollamme makaa lipputanko. Jalusta on valettu. Toivottavasti suoraan. Kenossa oleva lipputanko on melko turhake. Isänmaallista, että suunnittelin lipputangon paikan kotikoivun viereen ja yritin istuttaa kieloja sen lähettyville. Isänmaallista, että perheessämme on alettu harrastaa Suomen kansallisurheilua, pesäpalloa. En ole varma, kumpi on innostuneempi, äiti vai poika, mutta äiti ainakin on todella innostunut. Osansa lienee sillä, että lapsuudessani asuin suhteellisen pesäpallomyönteisellä paikkakunnalla, jossa käytiin joka sunnuntai seuraamassa paikallisella kentällä pesäpallo- otteluja. Ne olivat sitten kivoja! Makkaraa ja suklaatuutteja. Kyllä on mukavaa kun lapsia ja parasta kun voi olla heistä ylpeä. Kevät onkin ylpeydestä loistavien äitien kulta- aikaa! On ylioppilaslakkia, ammattiinvalmistumista ja stipendiä tarjolla. Röyhistäkää rintojanne, mammat. Ja sitäpaitsi; vaikka lapsesi ei olisi saavuttanut yhtään mitään, hän on sittenkin kultaakin kalliimpi aarre. Lasta ei tarvitse pukea merkkivaatteisiin, koska lapsi itsessään on arvokas. Minä toteutan tätä ajatusta mitä suurimmassa määrin. Harvoin edes näen, mitä lapsella on päällä. Toki olisi suotavaa, että vaatteet ovat puhtaat ja kohtuullisen ehjät, mutta värillä ja kuosilla ei vauhdissa ole niin kovin suurta merkitystä. Eikä varsinkaan sillä merkillä!

Onneksi joku perheessämme vielä tekee käsitöitä, muuten en saisi niinsanottuun ompelublogiini kuvia uusista saavutuksista. Isoveli kantoi kotiin viimeisen rättikässässä tehdyn työn, muovipussisäilyttimen. Kovin oli pahoillaan kuosista, oli ajatellut että se tulee mökille. Kehuin kuosin olevan oikein kaunis ja kesäinen ja varmasti löydän sille paikan. Edellinen käsityö, mahtavat villaiset ranteenlämmittimet P- kirjaimella varustettuna olivat nekin aika hienot.

Ja kuten noista ihanista lapsista, olen taas kiitollinen myös kivikkokasveista, jotka ilman huolenpitoa ovat taas runsaammat kuin viime kesänä. Perenna- parkani eivät ehdi kasvaa, kun siirrän ne joka kevät toiseen paikkaan. Tänä syksynä luulen, että ne saavat jo lopullisen kotinsa. Ainakin ensi kevääseen saakka.