Hellepäivät ovat täysin vääriä päiviä nauttia omasta seurasta, yksin. Yksivuotiasta ei lasketa varsinaiseksi seuraksi, vaikkakin palleron läträäminen pienessä pesuvadissa on varsin viihdyttävää seurattavaa. Toki ulkona seuranani pörrää koko ajan myös 300 pienenpientä kärpästä, lienevätkö vauvoja nekin. Vauva- aiheeseen liittyen, Isoveljen nikkaroimassa linnunpöntössä sirkuttaa sittenkin lintuvauvoja, vaikka pönttö putosikin keväällä kyljeelleen maahan. Lintuemo puikahti aina pönttöön ja vaikka pönttö nostettiin takaisin puuhun ja köytettiin vahvalla köydellä varmana siitä, että munat ovat tuhoutuneet, niin jo vain siellä on iloinen perhetapahtuma ollut.
Alan olla niissä fiiliksissä, että kaiholla muistelen vuoden takaista iloista perhetapahtumaa omassa perheessämme, kun Pikkusisko näki päivänvalon. Vaikka samaan tunnelmaan yrittää päästä, se ei onnistu enää muistelemalla. Uuden vauvan kanssa vietetty ensimmäinen vuorokausi on vain kerran elämässä, eikä sitä enää koskaan saa takaisin. Se on ainutlaatuinen.
Lapset ovat tällä erää isovanhempien huomassa yökylässä. Tekstiviestittely on koululaisten kanssa suhteellisen kiivasta, varsinkin Isosisko raportoi tapahtumia monisanaisesti, kertoo kirkossa ja museossa käynneistä, hevostalleista ja pyöräretkistä. Unohtamatta lukuisia hymiöitä, aurinkolaseilla tai ilman. Laitoin tekstiviestin Isoveljellekin, ilmoitin pöntössä sirkuttavista linnunpoikasista. Vastaus oli miehinen :"jaa". Samanlaisia viestejä saan Hyvältä Mieheltäkin. Kerron innossani tekstiviestissä jostakin hauskasta tapahtumasta päivän aikana. Vastaus on yleensä:"OK" tai "Hyvähyvä". No mitäpä noihin nyt muuta osaisikaan vastata, varsinkaan jos ei edes ole aikaa näpytellä tekstiviestejä, toisin kun eräillä!
Laajennusprojektimme on lähtenyt käyntiin jokseenkin ihan hyvin. Meillä kun ei ole niin väliä noilla miesten ja naisten töillä, niin olen kärrännyt soraa tulevan laatoituksen alle. Homma on vähän hikistä, mutta koitan kannustaa meitä molempia toistamalla sitä tosiasiaa, että kottikärryjen työntäminen ja soran lapioiminen on paljon terveellisempää kun kaljan kittaaminen sohvalla. Tosin hyvin vähän teemme sitäkään, vaikka kaikki sorat maailmassa olisi jo kärrätty, mutta kuitenkin. Jokatapauksessa, jätän tänään siivoushommat ja muut naisten työt väliin ja yllätän Hyvän Miehen iloisesti; töistä tullessaan muutama kuutio soraa onkin jo siirtynyt oikeaan paikkaan. Enkä odota tuliaisiksi edes kukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti