Minähän olen mökkeillyt elämässäni kohtuullisen määrän (lue: liikaa). Mökki- ihminen en ole ollut koskaan. En vain ole pystynyt ymmärtämään, mikä osio mökkeilyssä on mukavaa ja rentouttavaa: Tiskaaminen merivedellä? Niin kutsuttu "peseytyminen" merivedellä? Kutsun sitä niinsanotuksi, koska ei sillä ainakaan puhtaaksi tule. Kaiken kattava rähjäinen olo ilman fööniä ja vesivessaa? Kokkailu avotulella, 60- luvun kattilalla, sääskien keskellä? Kosteat petivaatteet, joista mietin, kuka muu niissä on nukkunut talven aikana ja nukkuu ehkä vieläkin... ? Horroria. Vaiko kenties ihan koko mökki tunkkaisine hirsine päivineen, joka on niin mökki kuin mökki olla voi. Ihan sama mikä mökki, kaikki mökit ovat samanlaisia. HUVILAT ovat sitten erikseen. HUVILA- ihminen saattaisin olla, jos joskus pääsisin kunnon HUVILALLE. Sitäpaitsi, mainittakoon vielä että mökkeily lasten kanssa varsinkaan ei ole mitään lepo/hermolomaa. Se on työleiri, ihan samanlainen kuin kotona, paitsi kaikki on vielä hankalampaa. Keskisisko pelkää kakkakärpäsiä, kaloja, lepakkoja ja sisiliskoja joten: Vessareissut ovat hyvin ahdistavia (jos ne kakkakärpäset lentää mun peppuun), samoin uiminen (onko tässä meressä kaloja), mökkiin sisälle meneminen (oliko se lepakko silloin täällä sisällä), laiturilla käveleminen (miksi se sisilisko ei jättänyt häntäänsä vaikka mä huusin niin kovaa). Hänestä on selvästi myöskin kasvamassa HUVILA- ihminen. Pikkusisko sen sijaan ei pelkää kaloja saatikka sisiliskoja, vaan kuuliaisesti pyrkii "pylly edellä" laiturilta mereen. Lepoa, silkkaa lepoa.
Juhannuksen jälkeen totesin siis taas, etten edelleenkään ole mökki- ihminen. HALUAISIN kyllä kovasti olla, sillä meillä on mökki käytössämme ihan koska tahansa haluamme, se on kohtuullisen matkan päässä ja meren rannalla, periaatteessa puitteet ovat ihan ok - mökiksi. Ja koska minusta ei ilmeisesti tule HUVILA- ihmistä ihan siksikin, etten koskaan muista laittaa lottoa vetämään, niin... Ajattelin siis nollata tilanteen. Lähteä kurssille avoimin mielin, suurta onnistumisen halua puhkuen. Ajelimme siis päiväksi mökille, mökille jossa en ole käynyt yli vuoteen. Olin valmistellut huolella menun, etten menetä hermojani. Uudet perunat oli keitetty valmiiksi ja öljytty, jotta ne on helppo heittää muurikkaan kananpalojen ja pekonin kera. Salaatin virkaa toimitti kurkun pätkä ja muutama tomaatti - ettei mene hermot. Vauvanruokapurkki. Viinirypäleitä ja karkkipäivän karkit kaikille. Pussillinen tuoreita munkkeja, mehua ja maitopurkki. Kahvin saa keitettyä mökillä. Ei mitään hermostuttavaa. Uikkarivehkeet ja pari sankoa (jos satun löytää mustikkaa). Kaksi sankoa mustikkaa varten, heh.
Mustikoita en todellakaan löytänyt, mutta löysin jotain muuta; heti kun astuin autosta ulos, näin valtavan määrän ahomansikoita. Siis paljon ja niin isoja, etten ole ennen nähnyt! Poimin niitä litran verran ja pakastin kotona. Mökkeily alkoi heti tuntua mukavalle. Mökki näytti sisältä ihan kivalle. Lapsilla näytti olevan hauskaa. Pystyin jopa rentoutumaan ja nauttimaan hetkittäin olotilastani. Viimeistään siinä kohtaa kun huomasin nauttivani saunan portailla siitä seikasta, että lämpimällä merivedellä tiskeistä tuli jopa puhtaan oloisia, ajattelin että kurssin ensimmäinen oppitunti oli mennyt hyvin! Huolimatta niistä pienistä mökkiepämukavuuksista... Jouduin kaivamaan tyhjällä vessapaperirullalla kakkapötkelön hienosta huussista, jossa on pissalle ja kakalle omat lokerot. Minkäs teet, jos pylly on niin pieni, etteivät osu oikeisiin lokeroihin. Enkä nyt siis puhu itsestäni missään tapauksessa! Tai siitä, että kun keitin sitä kahvia, jonka alunperin ajattelin olevan hermovapaata puuhaa, kaadoin kuuman veden kahvinporoineen kädelle ja jalalle, liinalle ja matolle. Mökillä onkin ihanaa pestä mattoja! Onneksi palovammat jäivät punotuksen asteelle. Oppitunnilla numero kaksi haluan kokeilla siipiäni yöpyvänä mökkeilijänä. Katsotaan onko se jo tänä kesänä vai sulatellaanko ensi kesään asti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti