Miten tuntuu, että joulufiilistä on vuosi vuodelta vaikeampi tavoittaa? Tai sitten se tulee ihan väärään aikaan, kadotakseen jo poiskin ennen aikojaan? Kun tulee aika viritellä jouluvaloja ikkunoihin, se ei tunnukaan niin ihanalle. Lapsuuden joulutunnelmia on vaikea enää tavoittaa ja se johtunee vain siitä, että jouluvaloja kaapista kaivaessa tuntuu, että se oli edellisviikolla, kun ne sinne työnsi. Torstai on joka toinen päivä ja kuukausi sitten oli heinäkuu, nyt jo joulukuu. Lapsena kaikki tuntui kestävän niin paljon kauemmin; kesät, talvet, joulukin. Mitä enemmän tulee ikää, sitä nopeammin aikaa kuluu, oletan. Kohta se on kai joulu ainainen!
Kyllähän minä joulusta totisesti tykkään, täytyy tavoitella tunnelmaa kaikin keinoin. Ehkä glögi auttaa. Isosiskon pianolla soittama "Joulupuu on rakennettu". Tai lumi. Ehkäpä tärkein tehtäväni tänäänkin on luoda lapsilleni muistoja, joiden avulla he sitten taas rakentavat tulevaisuudessa omia jouluperinteitään. Siispä ensi torstaina piparkakkuja leipomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti