Minä niin haluaisin suojella lapsuutta. Ajatusmaailmani tuntuu tökkäävän jatkuvasti nykymaailman menoon. Joka paikassa kyllä puhutaan lapsuuden puolesta, mutta missään se ei oikeasti näy. Uskaltaisin väittää, että lähes kaikki mitä lapsilla on, on aikuisten luomaa. Taitaa olla jopa fakta. Vain lasten oma leikki ja tekeminen on lasten luomaa. Kuinka moni lapsi saa nykyään edes viisivuotiaaksi saakka leikkiä rauhassa ilman jonkin sortin ohjattua toimintaa? Eipä sillä että siitä nyt haittaakaan olisi jos lapsi käy kerran viikossa muskarissa tai satujumpassa, mutta ei lapsi sitä kyllä tarvitse eikä vaadi, jos ei äiti tai isi osaa asiaa hänelle esittää. Äidin ja isin unelmatko ne lapsuutta ohjaavat?
Koulu on lapselle täyttä työtä ja opettaa sitoutumaan mitä parhaimmalla tavalla. Moniko aikuinen vaatii itseltään työn lisäksi vielä sitä, että jaksaa harrastaa jotain viitenä tai kuutena päivänä viikossa? Toki lapsilla taitaa olla energiaa vähän enemmän kuin aikuisilla. Mutta onko se kaikki pakko tuhlata yhteen, kahteen tai jopa kolmeen ohjattuun, mieluiten kilpailuhenkiseen harrastukseen? Voisiko ajatella että isommankin lapsen on hyvä olla kavereiden kanssa, tehdä jotain luovaa tai keksiä tekemisensä itse tai mikä pahinta, ihan vain olla, tekemättä mitään? Kauhea ajatuskin monelle nykymaailmassa. Lomat ovat sitä varten että tietoisesti ollaan tekemättä mitään, muun ajan voi sitten tukka putkella mennä menojaan. Kiirehtiä, kilpailla, juosta kellon kanssa, tehdä työtä pystyäkseen maksamaan laskut elämästä, jota ei edes oikeasti ehdi elää.
Luin uutisen Joel Jostakin, huippuluokan nuori jalkapallonpelaaja, joka haluttiin ostaa Suomesta ulkomaille kahdella miljoonalla eurolla. Sen arvoinen on lapsuus ja nuoruus joka on vietetty jalkapallokentällä. Siis todella arvokas! Onkohan Joel muuta ehtinyt oppia elämästä? Toivottavasti kuitenkin, koska sitten kun ura loppuu, olisi kiva että on muutakin kuin millejä kukkarossa. Kyllä Joel osaa varmaan ruokaakin laittaa ja hoitaa lapsia. Tai no toisaalta, voihan Joel palkata kokin ja lastenhoitajan. Vaimoa pitää kyllä osata helliä ja arvostaa aivan itse, siihen kun ei rahallakaan saa ketään palkattua - joutumatta itse paitsioon.
Olin Isosiskon ja Keskisiskon kanssa lenkillä. Ohitimme laavun ja ehdotin Isosiskolle, että hän voisi pitää kymppisynttärit laavulla, paistettaisiin makkaraa ja vaahtokarkkia. "No joo siis jos mä olisin syntynyt joskus vuonna 71 niinku ku sä oot ollu lapsi, niin ehkä sitten, mutta ei enää nykyään." No jaa, joskus minustakin tuntuu, että olen hieman retro äidiksi. Olisi pitänyt saada olla äiti 70- luvulla. Silloin synttäritkin olisi riemuiten otettu vastaan, ihan vaikka laavulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti