Oikeastaan se, että kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee, on elämän suola. Siis jos asiat menevät sillä tavalla sopivasti pieleen. Liika on sentään liikaa. Itselläni ei ole viime vuosilta suuria kokemuksia pieleen menemisestä, joten menetän hermoni yleensä aika pienenkin vastoinkäymisen kohdalla. Esimerkiksi jos on suunnitellut tekevänsä valkosuklaajuustokakun ja löytää kaapista vain 72 grammaa suklaata 100 gramman sijasta, ei todellakaan naurata. Vihainen tekstiviesti suklaantuhoajalle ja muutama voimasana auttavat ja siinä kohtaa jo huomaa, että oikeastaan kakusta saa varmaan ihan hyvä tuolla 72 grammallakin kun laittaa vaan vähän enemmän kermaa. Tai kun puhelimesta katoaa kaikki; puhelinnumerot, valokuvat, sovellukset. Onneksi löytyy setiä, jotka 40 eurolla palauttavat kaiken ennalleen. Yritän siis opetella pääsemään yli pienistä vastoinkäymisistä ja antamaan itselleni ja muille anteeksi pikkukömmähdykset. Niin kauan kuin pieleen menee vaan sen verran että lopuksi naurattaa, on kyse elämän suolasta. Siinä kohtaa kun suola alkaa jo kirvellä, voi vaan muistella aikoja, kun ei niin kirvellyt. Nautitaan siis niistä päivistä jotka oikeasti ovat hyviä ja onnellisia, pienten vastoinkäymisten kera. Ja se en ollut todellakaan minä joka olin syönyt sen suklaan!
Elämän suola ovat ehdottomasti myös ystävät. Alan vihdoin vasta sulattaa isoa jytkyä, joka tapahtui jo reilusti yli vuosi sitten. Yhdet vanhimmista ja rakkaimmista ystävistämme tulivat 400 kilometrin päästä ja rakensivat kotinsa 1,5 kilometrin päähän meistä. Näiden noin 500 päivän aikana olemme pääasiassa syöneet yhdessä; äitien ja pienten kesken, äitien ja isien ja pienten kesken, koko perheiden kesken, äitien kesken ulkona, isien kesken mökillä (juotiin varmaan enemmän kun syötiin), mutta toki on myös ulkoiltu, leikitty, odotettu ja synnytetty ja vietetty kahdet ristiäiset ja muutamat muut juhlat. Ystävät ovat tuki ja turva, tuovat elämään suunnattomasti iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vertaistuesta puhumattakaan! Olen kiitollinen kaikista rakkaista ystävistäni.
Ps. Pieni äiti, isot annokset- kirjoitus taisi kertoa tästä samasta aiheesta. Toistan siis itseäni aivan kuin Vauva- lehti.
PPs. Tämä basilikakin on vähän sitä elämän suolaa eikä kirvele yhtään! Naurattaa vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti