Halaa puuta!

Olen ostanut vuosia sitten kirpputorilta vanhan oven. Se on kapea, kolmipeilinen, oikeaa puuta ja painaa tuhottomasti. Minun mielestäni se on kaunis, rumuudessaan. Ruosteiset helat ja hilseilevä maali, missä sitä nyt enää on jäljellä. Se on toiminut kukkapöytänä. Valokuvatauluna. Koristeena seinää vasten. Olen muuttanut sitä mukanani uskollisesti jo melkein 10 vuotta. Nyt se kököttää terassilla, koska viimeinkin siitä tulee oikeasti jotakin. Siitä tule sängynpääty. Itseasiassa se on ollut jo jonkin aikaa sängynpääty, mutta nyt sille rakennetaan runko ja siitä tehdään sellainen, että se ei heilu ja pauku ja sen päälle voi laskea tavaroita, toisinsanoen yöpöydille voi heittää hyvästit. Näin lehdessä kuvan vastaavasta rakennelmasta ja sellaisen juurikin minä haluan! Koska Hyvä Mies yllätti meidät kaikki rakentamalla tosi hyvän skeittirampin aivan tuosta noin vain (minä kyllä piirsin kaavapaperille rampin kaaren aivan tuosta noin vain vapaalla kädellä toinen silmä kiinni ja se oli heti oikea) niin luultavasti tuo onnistuu aivan minä päivänä tahansa. Minä voin tehdä piirustukset. 

Meillä on oma metsä. Koivumetsä. Olemme harventaneet puita ja karsineet kuolleita oksia talomme takana olevasta sekametsän alusta ja se on huomattavasti kaunistunut. Kuinka ihminen voi oikeasti ihastua metsään? Minä voin. Romantisoin 1000 neliön metsääni kuvittelemalla, kuinka koivut ovat kasvaneet lapselapsillemme niin korkeiksi, että niihin saadaan huima keinu. Suunnittelin halaavani koivujani. Olen joskus halannut puuta viereisessä synkässä kuusimetsässä, jonka kuuset ovat varmaan kymmeniä vuosia vanhoja. Olin yksin poimimassa puolukoita. Täytyi katsoa moneen kertaan takavasemmalle ja -oikealle, ennenkuin uskalsin nopeasti halata puuta. Salaa. Puristin oikein lujaa, painoin silmät kiinni, rutistin, painoin posken runkoa vasten. Varmaan vielä sanoin:" Heippa Puu". Se tuntui typerälle, mutta myös erittäin hyvälle, kokeilepa joskus. Lapsetkin pitäisi viedä halaamaan puita. Tai no, varmaan ne halailevat niitä aivan muutenkin.

Sain tänään uudet silmälasit. "Vanhanaikaiset", "Ei nyt kauheat, mutta näytät lukutoukalle", "No nehän on pirteät" ja "Ihanat". Minusta ne ovat pelkästään valtavan trendikkäät!