Vuoden puutarhatonttu

JEEE! Minulle on myönnetty palkinto. Olen "Vuoden liikuttaja". Voisin olla oman arvioni mukaan myös "Vuoden liikuttuja". Ensin mainitun palkinnon minulle on myöntänyt Hyvä Mies. Valinta tapahtui siinä kohdassa, kun hän lapioi soraa pois peräkärryiltä lapioituaan sen ensin kärryihin. Sen jälkeen kun oli nostellut kääntämäni viisitoista neliötä paksuja nurmikkolaattoja peräkärryihin ja kärryistä pois. Hänen lisäkseen olen liikuttanut myös toista henkilöä, minua. Hyvä Mies ei ymmärrä alkuunkaan, miksi en voi odottaa kahta päivää siihen, että tontillemme tulee kaivinkone, joka kaivaisi yhdellä kuopaisulla  kasvimaan pohjan. Mitä järkeä on kaivaa päivä nurmikkoa hartiavoimin lapiolla? No onhan siinä järkeä. Tänään sain jo tehdä kylvötyöt. Ja kasvimaa on todellakin aivan itse tehty. Alusta asti. 

Kaivinkone tuli sitten tänään levittämään multaa, koska me tarvitsemme ehdottomasti 130 neliötä lisää nurmikkoa. Meillä ei ole sitä vielä kovin paljon ja koska meille on siunaantunut neljä lasta, saadaksemme teettää heillä kesäisin töitä nurmikkoa pitää olla. Paljon.



Lipputangolle on kaivettu kuoppa ja minun päässäni on suunnitelma liuskekivistä ja mahdollisesti vanhasta sipikasta jonka olen kerran bongannut. Täytyy lähteä katsomaan, bongaanko sen vielä. Ja samalla reissulla toivoisin löytäväni mahdollisimman ruosteisen vanhan polkupyörän... Multa joka on levitetty soran paikalle joka lapioitiin kärryihin ja pois, odottaa haraamista, jyräämistä, kalkkia ja siemeniä. Isulasta on haettu jälleen kerran lisää perennoja, raparperi ja puolikuollut tammenpoikanen. Kirsikkapuu on saanut uuden paikan. Olemme (lue: olen) päässeet siis hyvään vauhtiin puutarhatouhotuksessa.

Totesin olevani tyytyväinen, kun koin suuren suurta onnentunnetta lapioidessani vesisateessa ison kiven juurta puhtaaksi rikkaruohoista, kärrätessäni kiviä, istuttaessani kukkia, perunoita, porkkanaa, hernettä. Ja auringonkukkia. Puutarhaunelmat ovat unelmia muiden joukossa. Eivätkä ollenkaan niitä vähäpätöisimpiä.