Arkirakkautta

Voi kuinka mukavaa on ommella pipoja! Ja mahdollisuudet ovat rajattomat; applikointia, nappeja, ihania kankaita.... Oi, kivaa! Hurautin tytöille pinkit pipot joihin ompelin napit. Suunnittelin kaavan itse ja siitä tuli kiva, vähän leveä malli. Näytti kokinhatulle. Isosisko tuli kaverinsa kanssa kotiin ja ilmoitti, että kaverille kans. Kangas oli päässyt vaan loppumaan ja siihen mennessä kun ompelen kaverille pipon, haluaisin jo omistaa Tantturalli- merkkejä. Näin ollen voisin mainostaa ompeluksiani. Nämä pipot olivat kokoa 6-8- vuotiaat, Isoveljen päähän sovittamalla saadaan sitten isompien kokoa selville. Kunhan saan tilaamani kankaat, niin urakoin usemman pipon kerralla. Tantturallin voisi kaasuttaa jossakin kohtaa käyntiin ihan oikeasti.                              

Löin muuten tänään varpaani. Kodinhoitohuoneessa imurinputkeen. Sen reuna on aika terävä, kun kaksi varvasta menee putken sisään ja kolme jää ulkopuolelle. Siinä ei ole yhtään mitään kummallista, minulla on jalat, jotka osuvat aika usein esteisiin. Minä olen kokonainen ihminen, joka osun aika usein esteisiin. Eivät minun varpaani tai muutkaan osani siltikään ole mitenkään karaistuneet. Ärräpäitä lentää. Hauskaa tässä vaan oli se, että Hyvä Mies ei reagoinut MILLÄÄN tavalla parkuuni, jatkoi vaan kylmän rauhallisesti keittiön siivousta. Koetin vielä pikkuisen kovempaa päästellä voivottelua ja rumia sanoja suustani, mutta ei, hän pysyi tyynen rauhallisena. Lopulta minun oli pakko alkaa nauraa, tilanne oli jokseenkin koominen. Hän ei kuulemma millään jaksa joka kerta kysellä, miten kävi. Tämä on kai sitä arkirakkautta?


Jotenkin nyt tuntuu, että tilanne vaatii jäätelöä. Ehkä nuo pinkit pipot saavat minut ajattelemaan pakastimessa yksinään värjöttelevää mansikkajäätelön loppua. Taidan ottaa sen sieltä lämmittelemään. Tai siis perheen jäätelövastaava tekee sen. Tarvitsee vaan vähän vinkata.