Kadonnut tunti

Miten yksi hävitetty tunti voi lohkaista päivästä näin paljon?? Tiskikone on auki, tyhjäämättä. Pyykinpesukone on kiinni, samassa jamassa serkkunsa kanssa. Aika huonosti menee tähän aikaan illasta ja vielä vaan istun tietokoneen ääressä. Tuntuu ihan oikealle kirjailijalle, sellaisilla on varmaan kotona juuri näin sotkuista. Olisi kiva omistaa kodinhoitaja. Meillähän on sellainen, se on vaan nyt alkanut ompelijaksi, kirjailijaksi ja valokuvaajaksi eikä ehdi hoitaa oikeita töitään. Siksi me tarvittaisiin toinen samanmoinen. Onneksi Isoveli on niin järjestelmällinen, että raivoissaan järjestää olohuoneenkin monta kertaa päivässä. Muistin kehuakin häntä kyseisestä asiasta; mielihyvä oli ilmeinen. Ja onneksi Hyvä Mies jää viikoksi lomalle, kotityöt alkavat sujua. 

Äitienpäivä ei ole vielä kovinkaan lähellä, mutta eilen illalla vauvaa nukuttaessani minuun iski ns. Rakkauden hyökyaalto. Jokainen äiti ainakin varmaan tietää, mikä se on: Yhtäkkinen, valtava onnentunne lapsista, joille olet marmattanut koko päivän ja jotka ovat saaneet sinut hermoromahduksen partaalle tulemalla koulusta kolmen asteen pakkasessa (jäätävän viiman ansiosta Pekka kertoi sen vastaavan - 15 astetta) toppatakki vyötäisillä, koska "MÄ LÄKÄHDYN!!!" tai leikkimällä upouusilla 20 euron vaaleanpunaisilla toppakintailla hoidon hiekkalaatikossa (joka siis pysyy sulana, koska se on SISÄLLÄ, mutta pihalla). Hyökyaalto on sellainen, että kurkussa tuntuu pala ja sydämessä pakahduttava tunne. Tunnen suurta ylpeyttä pojastani ja mietin hänen jo lihaksikasta selkäänsä ja ajattelen, miten komea nuorimies hänestä kasvaa. Mietin kaunista vanhinta tytärtäni, mietin miten hän pärjää maailmassa temperamenttisen luonteensa kanssa. Ja keskimmäistä tytärtä; hän lähinnä herättää vielä pieneen lapseen liittyviä hellyyttäviä tunteita, kun pienet farkut löpsöttävät pienen pepun päällä. Vauvasta nyt ei tarvitse edes puhua, kun vauvat herättävät niin suuria tunteita, että niitä ei voi kuvailla tässä. Kun aalto on mennyt ohitse, rauhoitun. Sitten onkin jo aamu ja minä olen aamuäreä äiti. Toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän. Mutta YRITÄN silti kovasti. Olla kiva äiti. Ja muistaa, mitä ajattelin illalla. Tämä liittyy vahvasti siihen "Elä hetkessä" - tai "Päivä kerrallaan"- ideologiaan.

Tänään olen jostakin syystä kyllä ehtinyt ommella, vaikka päivä onkin ollut lyhyt.  Kaksi Tanttua tuli valmiiksi. "Rallatus"- Tantut kokoa 120 cm ja 130 cm. Koot on täysin tuulesta temmattu, mutta sopivat noin sen kokoisille tytöille. Kaavat piirsin itse. Ja itse tuunasin. Ja sitten tytöt ehtivät vielä leipomaan Omenapiirakan. Kinuskikissan sivuilta löytyy http://www.kinuskikissa.fi/omenapiirakka-vanilja-mascarponetaytteella/ 
Ihan taittamarallaa hyvää piirakkaa!!