perjantai 25. maaliskuuta 2011

Päänjomotusta eikä mitään ompeluun liittyvää

Tänään en ole ehtinyt ollenkaan sotkemaan taloa kangaspölyllä tai langanpätkillä. Aamupäivä meni kiertäessä ruokakaupassa ja rakennusmessuilla. Siellä ei ollut mitään mielenkiintoista, mutta onneksi viimeisenä kiersimme vielä sisustusosaston kautta ja löysimme mahtavaa ainetta; sillä saatiin kiillotettua pianonkansi ja siihen lasinpohjasta jääneet rinkulat pois! Pianon tumma pinta on kuin uusi -ja minulla pää kipeä, sen verran voimakas tuoksu tuossa aineessa oli. Kerrottakoon tässä, että piano on ostettu käytettynä, itse en ole juonut viiniä pianoa soitellessani... Sekin saattaisi aiheuttaa lievää päänjomotusta.

Tosin pää kipeytyi myös vauvan neuvolakäynnin jälkeen; Minut leimattiin lääkärin toimesta luultavasti luomuhörhöksi, kun en suostunut huolestumaan vauvan laskevasta pituuskäyrästä enkä halunnut viedä häntä verikokeisiin. Hörhönkuvaa lisää se, että olen kieltäytynyt ottamasta vauvalle rokotetta, jonka sanotaan vähentävän korvatulehduksia, keuhkokuumeita ja aivokalvontulehduksia. Ei kiitos minun lapsiini enää mitään GlaxoSmithKlinelta! Laskevassa pituuskäyrässä saattaa nimittäin olla kyseessä esimerkiksi keliakia tai hypotyreoosi, tosin perintötekijöilläkin voi olla asian kanssa jotakin tekemistä. En muistanut kehua omia pitkiä sääriäni. Vai onko se housuissa vika, kun säären mitan verran on liikaa pituutta. Vai lieneekö leveä peppu. Joka tapauksessa; jokaisella meidän lapsella on ollut varmaan keliakia, niin pieniä sirppuja ovat vauvoina olleet. Eivätpä nuo nytkään mitään hongankolistajia ole... Mutta tiettyyn muottiin pitäisi mennä ja jos ei mene, niin tutkitaan. Lääkäri sanoi olevansa vaan lääkäri ja minä sanoin olevani vaan äiti. Ja tämä äiti haluaa nyt vaan odottaa, että lapsi kasvaa. 

Vietetäänkös huomenna Earth Ouria?

2 kommenttia:

  1. Moi Heli! Saako tulla pohtimaan tuota neuvolakäyntiä?

    Mun mielestä on aina hyvä, jos potilaalla tai omaisilla on maalaisjärki hommassa mukana. Monesti tuntuu, että nykyään vaaditaan pikemminkin jokaisen oireen perinpohjaista selvittämistä. Pakko kertoa tältä keväältä kokemus, kun osastolla oli pappa huonossa jamassa pneumonian takia. Pappa oli todennut, että jos Luoja kutsuu, niin sitten mennään. Samoin poikansa oli sitä mieltä, että "eikös keuhkokuume ole vanhan miehen ystävä". (Pappa kuoli seuraavana yönä.) Sori groteski tarina sun pinkkiin blogiin, mutta pointtini oli, että pitääkö sitä nyt aina niin hirveästi medikalisoida koko ihmiselämää. Varsinkin kun neuvolassa on kysymys koko ikäluokan seulonnasta ja lähtökohtana on se, että suuri enemmistö lapsista on terveitä.

    Sitten rupesin miettimään omia syntejäni:) Mun lastenneuvolakokemus on vain muutaman kuukauden pituinen ja olin pitkälti terkkarin ohjailtavissa, joten varsinaisesti lastenneuvolatoimintaan en osaa ottaa kantaa. En tiedä, miten kokeneita teidän terkkari ja lääkäri ovat, mutta ainakin nuorena lääkärinä helposti säikkyy poikkeavia tuloksia ja haluaa oman selustansa varmistamiseksi tutkia lisää. On myös kammottavaa, kun huomaa päästäneensä vakavan sairauden seulan läpi. Mietin, miten monta turhaa verikoetta olen vauvoille määrännyt, mutta sairaan lapsen päivystyskäynnit ovat tietysti eri asia kuin teidän kasvuseuranta. Ja montako kertaa olen hörhöilijöitä pannut ruotuun, ja kaikkea mielipahaa, jota olen sillä saanut aikaan. Heli - mä oon kyllä hörhöjä nähnyt, ja sä et oo sellainen :D

    Haluaisin isona olla työssäni tarkka ja hoitaa hyvin, mutta välttää potilaiden hyppyyttämistä. Toki kokemuksen karttuessa oppii sietämään epävarmuutta vähän paremmin, mutta epävarmuus on aina tässä hommassa läsnä. Nykyään yritän kyllä aika paljon ottaa potilaiden mielipidettä huomioon, ja perustella asiallisesti kantani, jos potilas ei suunnitelmistani tykkää. Pidän mielenkiintoisina tällaisia sun kaltaisia kokemuksia, ja seuraan välillä jotain odotus- ja vauvakeskusteluja netissä ihan siltä kantilta, että miten voisin töissä hoitaa asiat paremmin. Töksäyttelevänä auktoriteettilääkärinä ei nykyään ainakaan pärjää. Yksi hankalimmista asioista mulle on odottajien ylipaino, joka hankaloittaa koko raskautta ja synnytystä niin monella, ja painosta monesti joutuu sanomaan vähän tiukkaan sävyyn. Kuitenkin painonhallintaan liittyy monella niin arkoja asioita ja vahvoja tunteita, että moni varmasti vetää herneen nenään, vaikka itse yrittäisi välttää syyllistämistä. Sun työkin on niin itsenäistä, että varmasti sinäkin olet ammattilaisnäkökulmasta samoja asiota jotutunut miettimään.

    Kauheen pitkä teksti, mutta tiedoksi, että sun ihanaa blogia luen tarkkaan :) Sulla on kivaa pohdintaa ja hyvä asenne elämään!

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvästä kommentista :) Luulen, että päästiin lääkärin kanssa lopulta aika hyvin samalle aaltopituudelle. Hän nyt on... persoona, jonka kanssa lähes jokainen meidän kyläläinen on saanut "keskustella". Ehkä oma kokemukseni äitinä vakuutti jopa hänet! Toisaalta, kyllä mua kalvaa noin 2 % epävarmuus, että mitä jos vauvalla onkin keliakia? Kunnes otan taas se maalaisjärjen käteen ja totean että NO WAY! Lähinnä poskeni punehtuivat kommentista "Ymmärrän, ettet halua verikokeisiin, kun et näköjään ole ottanut pneumokokkirokotettakaan. Oletkos muita rokotteita jättänyt ottamatta?" Asiaton kommentti suorastaan. Muuta hiillos on jo sammunut ja jatkan ihmettelemistä, kuinka paljon pieni vauva voi syödä :)
    Aurinkoista kevättä, Maria!

    VastaaPoista