keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kaasupolkimet asemissa!

Tytöille Ikeasta hankittu piirustelupöytä sai pikaiseen uuden elämän äidin ompelupöytänä. Siispä taas kerran mööblerattiin huoneita uuteen kuosiin... Todellakin tarvitsisin sen laajennusosan taloon, saisin siihen oman ompeluhuoneen. Hauskaa kun kaikki muu jo lähes tulkoon on, vain kysymys saanko yhtäkään tanttua kasaan, on vielä auki... Siispä koneet riviin järjestyy nyt ja kaasujalka asentoon! Katsotaan hetken päästä, mikä on lopputulos. Sitäpaitsi vauva heräilee juurikin pihalta nukkumasta...
Iltapäivän puolella aiheutin kahdeksanvuotiaalle käsityökerholaiselle lapsuuden traumoja pakkaamalla evääksi taas banaanin ja kun tavallinen voileipä ei kelvannut, kaapin perältä löytyneet voileipäkeksit olivat riittävän eksoottisia. KAIKILLA muilla on myslipatukoita ja hienot juomapullot, edes minun mielestäni maailman hienoin perinteinen sininen muovitaskumatti ei meinaa kelvata. Yritin selventää, että myslipatukat on kalliita ja minun mielestäni vastaavat karkkia, mutta olen siitä huolimatta totaalisen tyhmä ja ennenkaikkea tylsä äiti. Mutta kun voileivässä ei olisi ihan niin monta E- koodia. Minun lempiaiheeni!
Tantuista sitten... Sovitettu jo on. Siinä kävi juuri niinkuin muistelinkin. Piti vähän leikkoa ja sovitella saumoja... Yllättävän rauhallista siltikin! Saumurin kanssa oli myös juuri niin muistokasta; Muistan kuinka äiti aina värkkäsi irronneiden lankojen kanssa. Nyt äiti ei ole ollut minua neuvomassa enää melkein kahteenkymmeneen vuoteen, mutta sain langat siltikin takaisin ruotuun ja aivan kivahan sillä oli päästellä hurruuttaa! Kirpparilta ostettu omenaverhokappa muotoutuu pikku- Valokin mekoksi! Mikä parasta, omatekoisen näköinen se on ainakin.


Liekö tuo tasku applikointia vai mitä... Tantussa piti olla alunperin hihat, mutta siis se oli juuri sitä leikkomista ja saumojen sovittelua, niin että niitä hihoja ei nyt ole. Kaavat piirsin aivan ite, niin eihän ne nyt ole ihan sinne päinkään tai edes sinne suuntaan. Mutta tantulta se näyttää ja huomenna aion ommella vanhasta verhokapasta pienen essun. Aito ja alkuperäinen, vanha oranssikeltaruudullinen (varmaankin 70- luvulta) löytyy jo omasta takaa ja sitä käytetään taas pääsiäisenä virpomishommiin. Sen pohjalta teen myös pikkuessun ja sitten KUN se onnistuu niin keskisiskolle keskikokoisen essun. Ja tähän ideaan liittyi ne vanhat maitokärryt; Kolme pientä trullia vois kipittää meidän tien mitan, vauvatrullia kärryissä lykäten!
Ja päivän lopuksi on pakko kehua valtakunnan lastenpsykiatri J. Sinkkosta; mikä karisma ja mitä asiaa. Joka sana menee purematta niellen alas! Lapset ulos leikkimään!

2 kommenttia:

  1. Ihanaa Heli.
    Onpa mukavaa luettavaa, jotenkin niin hyväntuulista menoa. Tuollaista se elämä varmasti parhaimmillaan on, taito nauttia arjen asioista.

    Mullakin ompelukone on nököttänyt puoli viikkoa keittiön pöydällä. Tosin yhtään tanttua ei ole syntynyt, ainoastaan polvipaikkoja poikien housuihin ja muita korjaustöitä. Ja vähän uusia verhoja...
    elina

    VastaaPoista
  2. Hyvänen aika mikä tempaus! Tämon niin sun juttus ja moon varma, jotta niistä tantuusta tuloo käsittämättömän upeita! Kohta me kuule krävätähän sulta tanttuja aikuusten kokonumeroos ja sää saat kattella aina vaan isoompia kangaspaloja :)

    -mirkka-

    VastaaPoista