Pesukone joka luuli olevansa Mozart

Meillä on  melkein uusi pyykinpesukone. Se on niin hiljainen, että ajastan sen pesemään pyykit aina yöllä, halvemmalla sähköllä. Se ei ole hiljainen enää siinä kohtaa, kun se iloisesti ilmoittaa tehneensä työnsä ja pesseensä puhtaaksi 7 kiloa pyykkiä. Tämä tapahtuu aamulla noin kello kuusi. Se ei tietenkään ole pesukoneen oma vika; Joku saksalainen pyykinpesukoneensuunnitteluinsinööri on ollut haaveissaan joskus säveltäjä ja siksi pesukone soittaa kahdeksan sekuntia pitkän iloisen rallin! Tii-ti-ti-ti-tii-tii-tidi-di-tidi-di-tii-tii ja kertosäe. Minä olen haaveissani ollut joskus valokuvaaja, kirjailija ja toimittaja. Siksi olen nyt bloggari. Olen ollut haaveissani myös venäjän- ja viittomakielen tulkki sekä floristi, mutta nuo kaksi kieltä ovat jääneet minulle ihan vieraiksi ja floristihaaveita toteutan kesällä. Se on ihanaa, kerätä tien varresta kesäkukkia ja tehdä niistä kimppuja! Soitin muinoin kukkapuodin omistajalle, halusin kysellä voisinko tulla oppiin. Floristi kertoi työn olevan raskasta ja tylsää ja aina on kynnenaluset likaiset. Floristilla? Hän kertoi puolestaan halunneensa aina minun ammattiini. Näinhän se menee. Haaveissani olen ollut myös äiti ja se onni minulle on suotu. Ja palatakseni pesukoneen syyttömyyteen, voisin äitinä tietenkin pestä pyykkiä johonkin muuhun aikaan, ettei ole pakko herätä kello kuusi. Minulla on ollut myös haave ammatista, joka on jo minun ammattini, mutta nyt olen murrosiässä ja aikuisuutta kohti mentäessä alankin kyseenalaistaa oman ammattini haaveellisuutta... Minulla on uusia unelmia, enkä haluaisi jämähtää tähän ja olla toteuttamatta niitä. Se on tämä valtava Luovuudentila!  Haaveita voi siis toteuttaa myös pienessä mittakaavassa jos ne tuntuvat liian suurilta. Haaveilkaa ja unelmoikaa, oikein olan takaa ja toteuttakaa myös!

Kangas on hirvittävä, siskosten mielestä vallan ihastuttava!

Minulla oli alakoulussa vanha kunnon Opettaja joka opetti kunnolla käsitöitä. Oikeasti, nyt kun olen alkanut ommella, muistin mutkista löytyy vaikka mitä hyviä niksejä, Matleenan opettamia! Esimerkiksi tämä, miten saan käännettyä pitkän kappaleen oikeinpäin; Langan (tässä tapauksessa Isosiskon virkkaama ketjusilmukkaennätys) päähän laitetaan hakaneula ja se työnnetään umpinaisesta päästä kappaleen sisään ja näin ollen koko makkara kääntyy hiljalleen oikein päin. Varmaan samoja asioita opetetaan edelleen. Toivottavasti. Vai pitääköhän kaikki katsoa netistä? Tämä makkara kuuluu Keskisiskon essuun, joka on nyt työn alla. 

Kuinka moni teistä muuten on aikanaan alkanut virkkaamaan MAAILMAN pisintä ketjusilmukkajonoa? Meidän perheestä ainakin minä, Isoveli ja Isosisko. Vielä se on virkkaamatta. Jokainen yrittäköön vuorollaan. Se on ihan kelpo haave muiden joukossa!