Ral-lal-laa, rallittaa. Trulliralliin on vielä hyvin aikaa...

Voi kuinka kauan pääsiäistä saa vielä odottaa! Nimittäin meillä sitä odotetaan lähes yhtä paljon kun joulua. Sitä kun aikansa jaksaa kiertää virpomassa, kuten esimerkiksi 10- vuotiaaksi asti, niin sitten onkin jo niin kypsä, että kehtaa parin välivuoden jälkeen taas vetää kunnolla överiksi ja pukeutua oikeasti pääsiäisnoidaksi eikä vaan vetää mustaa pipoa päähän ja esittää ovella kommandoa. Sillä keinoin myös maksimoidaan tulos. Näin on nimittäin käymässä kesällä 11 vuotta täyttävälle Isoveljelle. Ehkä siis saan ommella myös ISON essun. Jossa on ISO tasku. Johon mahtuu kunnolla sitä karkkia. Koko kylän karkit, sinnikkään ja johdonmukaisen virpomiskierroksen tulos (johon sisältyy myös uudelleenkäynti niissä taloissa, joissa ei ensimmäisellä kierroksella oltu kotona). Jee, enää kuukausi ja puoli päälle odottamista!! Mutta mitäpä sitä ei tekisi tolkuttoman karkkimäärän eteen!

Näin keväällä lasten reviiri alkaa taas laajentua ja kesää kohti yhä enemmän. Enpä ole tästä asiasta paljon muistutellut, mutta kun Isosisko lähti parhaan ystävän kanssa ulkoiluttamaan nukkeja ja tytöt hävisivät sen siliän tien johonkin ilman puhelimia niin otinpa asian sitten esille; että kenenkään vieraan kyytiin ei sitten mennä, vaikka mitä setä sanoisi. Heräsihän siitä monenlaisia kysymyksiä ja pohdintoja siitä, kuinka juostaan karkuun ja vedetään turpaan ja niin edelleen. Paras oli kumminkin kysymys:"Onko namusetä ammatti?" 

Tässä on Valokki- pikkusiskon pikkuessu. Haluaisinpa tietää, millaisen keittiön ikkunaa nämä kukkaverhot ovat koristaneet ja millaista tarinaa minulle kertoisivat. Isosiskon essu on luultavasti Elina- tädin oma, ihanan aurinkoinen ja pirteä! Ehkä Keskisiskolle pitää hankkia joku vihreäsävyinen kangas... Löytyisiköhän Isun varastoista jotakin soveliasta?