torstai 21. huhtikuuta 2011

Hirveetä vääntöä

Tänään on tapahtunut virallinen keväänavaus: Lapiot, kottikärryt ja puutarhahansikkaat on kaivettu esille ja asioita on alettu siirtää paikasta A paikkaan B tai C. Kiviä, perennoja, multaa. Tänä keväänä myös vanhoja tiiliä, kuorikatetta ja koristekiviä. Liuskekiviä, puuparruja, pensaita. Harkittavaksi jää, siirretäänkö kirsikkapuu ja kaksi pientä havua johonkin, koska ne raukat näyttävät viihtyvän niin hyvin siinä paikalla, mihin ne on alunperin laitettu. Talon laajennusprojekti pakottaa hajottamaan penkit ja siirtämään kasvit odottamaan parempaa paikkaa väliaikaisratkaisuihin. Onneksi lähes kaikki on tehty kierrätysmateriaaleista, joten ei kirpaise! Ja haluan edelleen säilyttää vanhat ihanat punatiilet ja ratapölkyt myrkkyineen. 

Keväänavaus on tehty myös trampoliinin, tuon jokakodin ehdottoman pihan kaunistuksen myötä. Olen kyllä taipunut myöntämään, että se on toistaiseksi ollut erittäin hyvä ostos. Kunhan kukaan ei edelleenkään niksauta niskojaan tai katko koipiaan - tänäkään kesänä. Lievää ylivireisyyttä ja kevätahdistusta on ollut lapsissa huomattavissa; kiukuttelua, surkeutta ja vuoronjakamisen tuskaa. Meidän perheessä jotenkin alkaa näin kevään tullen mahdoton ylivireys. Minä riuhdon pihalla lapion kanssa ja ilmeisesti ahdistan myös Hyvän Miehen tähän hommaan, lapset riuhtovat pyörillä, trampoliinilla, hyppynarulla, skeittilaudalla, katuliiduilla, leikkikentällä, räpylällä, mailoilla, metsässä, terassilla, leikkimökissä, kivillä... Kaikille meille tulee kiire ahmia ihanaa aurinkoa ja lämpöä aivan kuin se loppuisi alkuunsa. Illalla ollaan likaisia, lopen uupuneita mutta useimmiten kumminkin onnellisia. Ja sisällä talossa on vain pölyä, hiekkaa ja sekasotku, kun pihailun lomassa on vain ehditty pikaisesti piipahtaa sisällä lappamassa tarjottimelle kahvikupit, mehut ja jätskit.

Niin vaan on mukava taas suunnitella uutta. Sanonpahan vaan, että koska on se kesä, kun olemme rauhassa? Ei koskaan. Aina löytyy joku uusi projekti. Eiköhän se ole omakotitaloasumisen idea. Toivottavasti.

2 kommenttia:

  1. Juuri näin :) kuulostaa hyvin samalta kuin täällä! Mutta mikäs sen mukavampaa kuin kevät!!! kaikkine riemuineen!

    VastaaPoista