Pääsiäinen meni. En tiedä, koska siitä on tarkalleen ottaen tullut samanlainen mässäysjuhla kun joulusta, mutta näin on käynyt. Suklaamunia, pashaa, kakkuja... Hyvin helmikuun tietämillä alkanut naisen laihdutuskuuri päättyy ainakin meidän taloudessa viimeistään tässä kohdassa. Nyt alkaa grillauskausi. Ja sen avaa vappu simoineen ja munkkeineen. Sima jo mukavasti kuplii rusinoineen pulloissa keittiön tiskillä. Paistorasva ja hiiva odottaa jääkaapissa! Mahtavaa!
Uskomattominta tässä on ollut säätila. Ei liene normaalia, että lapset kiskovat 25. huhtikuuta kesävaatteita päälleen, enkä voi moittia. Jos varjoisa mittarimme näyttää +22 astetta vaikka alapuolella onkin vielä puolimetrinen lumiläjä, niin kyllä auringossa varmaan t- paidalla ja puolihameella tarkenee. Kesätuuli on aivan todellinen.
Kuulin taholta, jota en voi niin varmana pitää, että maata saattaa olla lähestymässä isohko komeetta. Isohko tarkoittaa sitä, että kun maapallon halkaisija on 12 000 km niin tämä ystäväinen on läpimitaltaan 42 000 km. Ajattelisin, että siinä käy vähän huonosti... Mutta voi olla, ettei se kumminkaan osu maapalloon ja jos osuukin, siihen mennee kumminkin jonkin aikaa, joten päätin kumminkin edelleen huolestua laskupinosta ja huolehtia sen maksamisesta. Hyvä Mies kyllä ajatteli, että nyt olisi viimeistään korkea aika hankkia se moottoripyörä, jos meinaa ehtiä. Jonkin aikaa uhrasin kuitenkin tämän komeetan miettimiselle, katselin aivan uusin silmin ympärilleni, vaikuttuneena maailman kauneudesta ja iloisista hetkistä leikkikentällä lasten kanssa. Kauheaa, jos tämä kaikki lähtisi kuuta kiertävälle radalle... Olin siis aavistuksen surullinen ja peloissanikin hetken. Mutta kuten Horatius sanoi: Tartu hetkeen. Sitähän elämä on, ohikiitäviä hetkiä.
Jostakin syystä lukijat pitävät tätä blogia edelleen ompelublogina (jopa muotiblogista (?) on ollut puhetta), vaikka toistuvasti kehuskelen sillä, mitä en ole saanut sillä saralla aikaan. Voisin tarkentaa, että TanttuRalli ei välttämättä ole vaatemerkki eikä tarkoita mekkojen ompelua vaan yleistä häsellystä perheessä, jossa on neljä naista ja kaksi oikeuksiaan puolustavaa miestä. Lisäksi luulen, etten aio lähiaikoina todellakaan ommella mitään vaan kaikki aika menee pihalla touhuamiseen. Syksyn tullen, kun minulla luultavasti on se ompeluhuone, saatan taas innostua. Paino sanalla saatan. Nyt innostun sellaisista asioista kuten keinuminen (ihmeellisen ihanaa, kutittaa vatsanpohjassa!), pyöräily (kuinka jännittävää!), koppakuoriaiset (voisiko tuon laittaa suuhun?), koirat (ö-ö-ö) ja hiekka kouranpohjissa (entä voiko tätä syödä?)
Lapset ovat jo ruskettuneet. Hyvällä mallilla ollaan kesäkuussa. Voi onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti