Mr George

Tämä päivä on ollut aika todella ikävä. Mahatauti on iskenyt perheen miehiin. Eikä mikään pikku vatsankivistely, vaan kauhea YRJÖYKÄKAKKARIPULI- tauti. Aivan hirveää. Me naiset vain seuraamme kauhusta lamaantuneina, kun miehet juoksentelevat vessaan, vuoroin kumpikin pää pöntössä tai sitten molemmat yhtä aikaa. Juoksutan sankoa. Vettä. Mehua. Taas sankoa. Rättiä. Desinfiointiainetta. Yritän varjella meitä naisia tuolta karmealta kohtalolta. Omassa mahassa kurluttaa. Isosisko ihmettelee, miten aikuiset uskaltavat oksentaa yksinään, ilman että kukaan on vieressä. Meillä on kova pissahätä, mutta emme uskalla mennä vessaan. Vedän siniset kumihanskat käteen. Vielä kun olisi kaasunaamari, niin aivan varmasti käyttäisin sitä! Illalla, kun Hyvä Mies enää makaa voipuneena ja Isoveli yrittää nukkua ja jokaisen kovaan janoon juodun vesilasin jälkeen oksentaa pihalle tuplamäärän, minä olen täynnä energiaa, siivoilen ja desinfioin, pesen käsiä kuumalla vedellä ja leivon vadelmapiirakan, jos ystäväni huomenna uskaltautuu kahville niinkun on sovittu. Vatsassani kurluttaa epäilyttävästi. Mutta minä taistelen. Äidillä ei ole varaa sairastua. Tilanne todellakin vaatii suklaata, meni syteen tai saveen.