Pesänrakennuspuuhia

Huomenna pitäisi olla se suuri päivä, että pääsen ompelemaan. Arvioitu TanttuRalli- merkkien laskeutumispäivä siis. Tai sitten ei. Ehkä ensi viikolla. Nyt on kyllä niin upeat säät, että ei se ompeleminen oikein kiinnostakaan. Mutta ehkä taas, kun vain pääsen vauhtiin...

Isoveljen rakentamaan linnunpönttöön kotikoivussa on kahden tyhjän vuoden jälkeen muuttanut asukkaita. Ainakin hän ja Keskisisko olivat niin nähneet, kaksi Keltatulkkua sinne lennähti. Isoveljeen osui ja upposi nuoremman naisen lintulajituntemus; Keltatulkussa ei ollut mitään ihmeellistä. Leikkimökin seinustalla taas on kahtena keväänä riippunut pläkkipeltinen kukkapurkki, johon joku lintu on tehnyt alkukesästä pesän. Sievä kun mikä, höyhenistä ja heinistä, täydellinen pieni pyöreä linnunpesä (varmaan juuri sellainen, mitä Kiinassa paistavat ruuaksi). Siellä on ollut sinisiä pieniä muniakin ja lintuemo on rohkeasti hautonut niitä, vaikka tyttöset ovat mökissä leikkineet. Kumpanakin kesänä se meidän kiva kissa on tehnyt lopun tuosta kotileikistä pudottamalla munat leikkimökin terassille. Tänä keväänä otan kukkapurkin pois, en halua nähdä tuota murhenäytelmää enää koskaan. Tuota pikaa viereisessä metsässä alkaa ilmainen lintukonsertti, korvia huumavan kaunista sirkutusta ja lirkutusta, Taivaanvuohi aloittaa lennon ja hieman pelottavan ja mystisen ääntelynsä talomme yläpuolella ja kuovit huutavat pelloilla. Kaunista.

Pesänrakennuspuuhia on suunnitteilla meillä ihmisilläkin. Mielestämme tarvitsemme lisää tilaa, ainakin tulevaisuudessa, kun lapset kasvavat kokoa. En voi kuvitella, että mahtuisimme meidän pieneen olohuoneeseemme saatikka sohvalle katsomaan telkkaria. Siksipä rakennamme tv- huoneen, jonka voi täyttää isolla sohvalla ja toisen huoneen, joka voi aluksi olla vaikka minun ompeluhuoneeni. Tv- huoneen myötä tupakeittiö rauhoittuu muuhun kun telkkarin huudattamiseen. Haaveissani siintää jo vanhanaikainen puusohva ja valtava ruokapöytä. Terassi on onneksi jo sulanut lumesta ja Hyvä Mies pääsee ruuvamaan sitä palasiksi. Jos aikoo hajottaa huolella materiaaleja säästäen, luulen että se on vähintään yhtä hidasta puuhaa kun uuden rakentaminen. Ehkäpä meillä jo syksyllä on itäsiipi valmiina! Kesäksi täytyy siis keksiä joku väliaikainen terassiratkaisu, että päästään grillaamaan ja chillaamaan. Ja varoituksiakin on jo kuultu; 20 vuoden päästä olemme liian suuressa talossa. Sammuu, talossamme lamput sammuu, autioituneita huoneet, ovat yksi kerrallaan. Mutta siihen saakka, täynnä elämän ääniä: Sirkutusta, lirkutusta ja täyttä törinää.