Oman elämänsä supermamma

Nojasin tänään lämpimään päiväkodin seinään silmät kiinni. Heilutin vaunuja edestakaisin. Tytöt leikkivät lepakoita kiipeilytelineessä. Lepakkoja leikitään niin, että kumpikin nukkuu pää alaspäin roikkuen. Koin siinä jonkinlaisen pysähtyneen onnellisuuden hetken. Aurinko häikäisi kun avasin silmät, alhaalla tiellä autot ajoivat kuivaa, keväistä asfalttia pitkin, jokaisessa joku menossa johonkin. Pieni kevään tuoksu jo ilmassa, lämmin. Olin täydellisen tyytyväinen olotilaani, ei kiire mihinkään, ei riitaa, ei huutoa, ei huolta... Vain se ohi lipuva hetki. Pieni hetki, joka ei kestänyt kauan, mutta antoi sitäkin enemmän. Minuutin kuluttua marssin jo tyttöjä pakoon ja marmatin, kuinka mielestäni kaikista mukavinta koko lauantaipäivänä on kuunnella heidän kinasteluaan!

Kas, pääsiäiseen on kaksi viikkoa. Sen piti olla niin myöhään, mutta se onkin aivan pian. Tytöt lähtivät hakemaan virpomisoksia, mutta eihän siitä mitään tullut. Paluu kotiin oli mitä pikaisimmin hirvittävän huudon kera, Isosisko oli pudonnut välittömästi polviaan myöten vesiojaan. Saaliina nolla oksaa. Uusi yritys tapahtunee myöhemmin, kunhan Isoveli palautuu kyliltä kotiin ja lähtee siskojen avuksi. Reviiri laajentuu näin keväällä, jengi esiteinejä pyöräilee, skeittailee, hippailee ja ihastuilee pihoilla ja leikkikentillä. Vastapainoksi ihastuilemiseen  voi sitten koristella pikkusiskojen kanssa virpomisoksia. Edistääksemme pääsiäisvalmisteluja tytöt kylvivät rairuohot. 

Yritin eilen räpiköidä pinnalle äitiyden aalloista lähtemällä yksin kaupungille ostamaan itselleni vaatteita. Täytyy todeta, että siivojaakin kipeämmin tarvitsisin itselleni henkilökohtaisen pukeutumis- ja ostamisavustajan. Tunnin hikoilun jälkeen minulla ei ollut vielä yhtäkään muovikassia, ei yhtäkään vaatekappaletta. Vain kainaloista hikinen paita ja rakko jalassa, hirveä nälkä eikä huvittanut kävellä enää metriäkään. Reissun kohokohta oli kolmessa minuutissa kiskaistu hampurilaisateria. Saaliina lopuksi yksi mekko (siinä mielestäni yhdistyi hyvä kuosi ja mukava joustava materiaali ja ihan tyylikäskin se on, sekä ylä- ja alaosa yhdellä iskulla) ja halpa kotiäidille tarkoitettu ulkoilutakki, jolle Hyvä Mies nauroi heti alkuunsa. Mutta se oli edullinen. Farkkuja en viitsinyt ostaa, koska sovittamani eivät menneet vatsasta kiinni ja sitäpaitsi siinä kohtaa minulla oli jo se mekon alaosa. Sovitin myös valkoisia tennareita, mutta ne eivät olleet minun. Siis mikään ei väsytä minua yhtä paljon kun shoppailu. Onneksi sentään menin lopuksi vielä isoon markettiin ja satuin poiketa siihen kauppaan, jossa olet oman elämäsi supermalli. Ja siellähän niitä oli; trikoopaitoja 7,95 € kappale.