Vauvakuumetta kermavaahdolla. Vai mitenkä se oli...

Voi että, yksi parhaista asioista maailmassa on nauraa oikein kunnolla. Siis niin että nauru kumpuaa ihan vatsasta asti ja tuo vedet silmiin eikä sitä voi lopettaa. Tuntuu, että näin melkein aikuisena aina vain harvemmin tulee naurettua oikein kunnolla. Kyllähän joka päivä vähän naurattaa ja toisinaan enemmänkin, mutta että ihan sellaista tositosi naurua, se on harvinaista herkkua. Eilen sain jonkinlaisen hepulikohtauksen. Se alkoi saunomisesta, löylytin Hyvän Miehen saunasta pihalle. No ei se nyt vielä mitenkään naurattanut, tuli vaan hyvä mieli. Mutta sitten; saunan jälkeen tuo sama Hyvä Mies levitti alaselkäänsä jäägeeliä. Olin aivan ihastuksissani apteekissa, kun löysin sieltä tuota kyseistä ainetta roll on- pullossa. Mainio keksintö! Hyvä Mies oli nyt kumminkin sitä mieltä, että aine ei ole lähellekään niin tehokasta kuin tuubissa oleva. Tämä perustuu siihen, että tuubissa olevaa kylmägeeliä levitettäessä aina myös silmät ja pippeli viilenevät (lue: niitä polttaa ja kirveltää). Tämä johtuu tietenkin siitä, että geeliä on ensin käsissä ja sen jälkeen noissa kyseisissä paikoissa huolellisesta käsienpesusta huolimatta. Ja kun silmiä ja pippeliä ei kirvellä, niin selässäkään vaikutus ei ole niin voimakas. Tässä vaiheessa nauroin jo aikalailla ja kun tämä mies sitten vielä ilmoitti että hän meinaa ehkä pyörtyä, aloin muistella kaikkia miespuolisia henkilöitä (niitä on ehkä kolme) joiden pyörtyilemisiä olen saanut työhöni liittyen seurata. Ei voi olla paljon mitään hassumpaa kun raavas mies, joka kaatuu metallisen pyörillä liikkuvan pöydän päälle, joka on täynnä metallisia erittäin kolisevia ja kiliseviä vempaimia. Pyörtyy ja kaatuu lattialle ja vaikka olisi tosi tärkeää hoitaa tämän kyseisen miehen vaimoa, joka on hieman tuskallisessa tilanteessa, niin on aivan pakko tarkistaa, ettei miehen päässä ole kovin isoja haavoja tai että tämä nyt on edes suurinpiirtein tajuissaan, nostaa jalat ylös ja komentaa häntä pysymään siellä lattialla, koska tässä ei ihan oikeasti ole nyt aikaa tällaiseen! Tässä kohtaa sain sitä tositosi naurua. Hyvä Mies vaan hymähteli, ei kai voinut ihan lojaalisuudesta omaa sukupuolta kohtaan revetä kanssani. Mutta minä niin repesin! Ihanaa.

Ihanaa on myös lätty, mansikat ja kermavaahto. Tämän toki ei pitäisi olla aivan tavallisen tiistain kahvihetken herkkua ensinkään, mutta ei tänään olekaan tavallinen tiistai. Tänään on 5.4.2011 ja tänään on syntynyt taas uusi limppusilmäinen vauva maailmaan; serkkuni pieni poika, upouusi pikkuserkku. Samaa pottunokkien huonetta ja sukua. Siksi syön lättyjä kermavaahdolla. Lisäksi se on tosi kätevää, koska periaatteessa minun ei tarvitsisi eikä varsinkaan SAISI syödä enää mitään ennen huomisaamua. Luultavasti kuitenkin juhlistan tätä päivää vielä purkkihernekeitolla kolmen tunnin päästä. Ja siitä kolmen tunnin päästä täytyy haukata iltapalaa. Olen vähän niinkuin vastasyntynyt vauva; täytyy syödä 3-4 tunnin välein, joskus jopa tiuhempaan.


Voi voi, sen tietää mitä siitä taas seuraa kun pääsen haistelemaan oikeaa vauvaa... Omani on jo niin iso, että istutan hänet seuraavaksi polkupyörän kyytiin ja sitten mentiin että hippulat vinkuu. Luulen, että moni katsoo: Miten tuo vauva voi istua tuossa kypärä päässä, kun juurihan se syntyi? Samaa ihmettelen minäkin. Aika, minne menet? 

Lapset ovat ehdottomasti elämän valo. Ja olen tainnut mainita, että ystävät se suola. Olkoon tuo Hyvä Mies sitten vaikka se Ice Power. Laittaa vähän jäitä hattuun, jos vauvakuume alkaa nousta liian korkeisiin lukemiin.

Se TEHOKKAAMPI kylmägeeli